Joskus aikanaan kun landseerien kasvatusharrastusta aloittelin, päätin keskittyä rodun käyttöominaisuuksien jalostamiseen. En ole koskaan oikein ymmärtänyt nykyajan näyttelyiden tarkoitusta, enkä pidä niistä. Sen sijaan rakastan katsella koiraa, joka on onnellinen, kun saa tehdä omalle ihmiselleen töitä. Asetin itselleni mielestäni utopistiset tavoitteet; että rodulla jonain päivänä olisi palveluskoirakoeoikeudet ja että minun kasvattini kilpailisivat vesipelastuksen suomenmestaruuskokeessa. Keskityin myymään pentuni ensisijaisesti ihmisille, joita kiinnosti erilaiset harrastukset. Suuri osa kasvateistani on mennyt loistaviin perheisiin lemmikiksi ilman koeharrastuksia ja toimittavat perhekoiran virkaa loistavasti. Kiitos ihanille kodeille <3 Iso osa kasvateistani, jokunen jokaisesta pentueesta, on päätynyt kotiin jossa on jo ennestään harrastettu tai pennun myötä aloitettu tavoitteellinen harrastus. Tästä porukasta on vuosien varrella hioutunut tämä meidän "Pinkkitiimi", jonka nimen alunperin ilmoille heitti eräs vepeleirin kouluttajista. Vuosia on vierinyt useita ja matkan varrelle on toki mahtunut myös surua ja pettymyksiä. En ikinä uskonut, että tavoitteeni toteutuisi, toki se alkoi näyttää todennäköisemmältä kun yhä useampi kasvattini suoritti BH -kokeen ja pääsi vesipelastuksessa voittajaluokkaan asti.

Nyt unelmani on totta!!!! Tänä vuonna keväällä rodulle myönnettiin pk-koeoikeudet kun kasaan saatiin riittävä määrä BH -koulutustunnuksia. Tänä kesänä kaksi kasvattiani osallistui vesipelastuksen mestaruuskokeisiin hienolla menestyksellä ollen 4. ja 7. Pisteenä Iin päälle minun kasvattini suoritti tänä syksynä palveluskoirakokeissa hakukokeen hyväksytyllä tuloksella saaden rodun ensimmäisen koulutustunnuksen palveluskoiralajeista, HK1. On tehty historiaa!!!

Mikään ei olisi ollut mahdollista ilman hyviä koiria, joiden hyviä ominaisuuksia olen onnistunut jatkamaan uusille sukupolville. Mikään ei olisi ollut mahdollista ilman aivan mahtavia kasvattieni omistajia, jotka ovat tehneet töitä tunteja, päiviä, viikkoja ja kuukausia tavoitteidensa eteen. Vuodattaneet verta, hikeä ja kyyneleitä. Olen elänyt täysillä tässä tunteessa mukana.

OLEN KIITOLLINEN JA ONNELLINEN.

Nyt on jotenkin tyhjä olo, se on kai tyypillistä silloin kun maaliin on päässyt ja parhaansa antanut. Mikäli en olisi tuonut Saksasta jo toista aivan superhienoa urosta jalostuskäyttöön, todennäköisesti lopettaisin kasvatusurani tähän. Siksi koska huipulla on hyvä lopettaa. Nyt minulla on kuitenkin käsissäni sellainen kultakimpale, että on kertakaikkiaan pakko jatkaa koiran ominaisuuksia seuraavaan sukupolveen. Siksi jatkan vielä. Nostan rimaa vielä vähän korkeammalle. Tavoitteeni on vakauttaa niitä hyviä luonneominaisuuksia ja terveyttä, joita kasvateissani on. Siksi toivon edelleen, että kasvattini päätyisivät harrastaviin koteihin, joista osa olisi kiinnostunut myös koetoiminnasta.

Toivon koko sydämelläni, että nyt tehty astutus johtaisi pentueen syntymään joulukuun alkupäivinä.

FI MVA Mirtillon Rantojen Tuhatkauno <3 Taisto vom Deistertal