Flunssa kaatoi petiin meidät molemmat. Pitkään sinniteltiin vastaan, mutta lopullinen käännekohta huonompaan suuntaan tuli kuitenkin. Jospa tästä nyt sitten parantuisi kun on joutunut lepuuttelemaan laakereillaan! No tulipahan kipeenä töllötettyä teeveeruutua ja voi hyvää päivää miten huonoa on ohjelmatarjonta. Pitääkö siitä ihan oikeasti maksaa??? Urpo maksaisi kyllä ja mielellään erityisesti koirakuiskaajasta ja muista eläinohjelmista. Urpo kuuluu niihin "valot päällä, mutta ketään ei kotona" -tyyppeihin ja vihdoinkin nyt kolmevuotiaana se hoksasi telkkarin. Ja hoksasi sitten ihan kunnolla. Kyytiä on saaneet sen jälkeen kaikki ruutuun ilmestyneet eläimet. Aluksi se oli vaan hauskaa (siis hienoa, että Urpollakin jotain liikkuu pään sisällä) ja naurettiin sen ilmeille ja puhinalle. No puhina muuttui haukkumiseksi ja jokseenkin tauottomaksi sellaiseksi. Sepä ei enää ollutkaan kivaa  Siispä Urpolle tuli taukoa teeveen katsomisesta. Näinkö niitä levottomia lapsiakin tulee? (Toki mulla on tähän vahva mielipide liian levottomia lapsia ihan liikaa "paimentaneena", mutta jätänpä sen kirjaamatta...)

Meikäläinen vanha kehäraakki on kaikki maailman vammat läpikäyneenä jokseenkin perillä ihmisen fysiikasta noin niinkun kokemuspohjalta. Mutta hei, aina oppii jotain uutta! Tämmöistä vaivaa ei vielä olekaan ollut, että solisluun alle tuli kipeä patti kait koirien kanssa koheltamisen seurauksena ja patin viereen kuoppa. No lihasrepeämää itse arvelin (ennen kuin muistin että ei minulla enää ole lihaksia!) ja töikaverit pelottelivat rintasyövällä. No lekuriinhan se oli sitten taas marssittava. Juu, solisluun päässä on kuulemma nivelsiteet ja ne olivat nyt sitten repsahtaneet. Se taisi tätä ennen olla se viimeinen ehjä kohta tässä vartalossa
No mutta hyvää on se, että ihan kaikki on valmiiksi paskana kun meinaan henkeni uhalla aloittaa taas salibandyn pelaamisen - ei tämä jouten oleminen oikein sovi pääkopalle! Ja meikäläisen versio ilmaveivistähän on se vanha kunnon perse edellä läpi laitojen - you'll see!

Pakko taas mainita opiskelustakin, että ei hyvää päivää. Tais tulla helmikuun saldona 20 op. Eli 20 x 27 tuntia opiskelua??? Ja kissanviikset! Ehkä yhteensä 27 tuntia jos lasketaan luennot, kahvitauot ja  tenteissä istumiset lukuaikaan mukaan. Siis taas neljä opintojaksoa suoritettu vasemmalla kädellä, löysin rantein. Asenteella. Mä aina luulin, että yliopisto-opiskelu olis jotenkin vakeeta. Mutta ei se voi olla jos siellä tällä tyylillä pärjää!!! Siispä kaikki arvon blogin seuraajat: jatkakaa ihmeessä opiskelua aikuisena jos se teitä yhtään houkuttaa!! Elämänkokemus ja yleistieto antavat ihan käsittämättömän hyvän pohjan opinnoille.

Hehhehee, kävin vetäsemässä vähän polkkaa paikallisessa "yökerhossa" viime viikonloppuna. Oli tosi kiva nähdä kamuja pitkästä aikaa ja tulihan sitä kait maistettua yks ja toinenkin drinksu siinä tukanheiluttamisen ohessa - ainakin siitä päätellen että korkosaappaissa kävely ei onnistunut enää pikkutunneilla... Kolme bändiä oli esiintymässä, eli oikeen niinku pikkufestarit ja tiätty yks mun suosikkilaulaja, joka on esiintynyt meidän omissakin pippaloissa, mm. hääjuhlassa. Niinhän se ensimmäinen hääpäiväkin ovella kolkuttaa...
Jotain koiratreenisuunnitelmiakin oli ilmassa, katsotaanpa nyt saako hieno (parin promillen siivittämä) ajatus tuulta alleen - jos, niin vauhtia ja vaarallisia tilanteita tarjoilee jatkossa Ruuti & co.