Ei johtanut Putouksen voittoon Kissi Vähähiilarin runsas dieettien kirjo. Ei auttanut edes viimeistelyn nolla miinus nolla -ruokavalio, jossa ei syödä eikä juoda mitään. Tykkäsin hahmosta, kivasti kiteytettynä nykypäivän fitnessbuumi-salikulttuuri :D  Tapanani ei ole bloggailla urheilujutuista sen enempää, mutta Kissi sai minut innostumaan. Tämä olkoon ensimmäinen ja viimeinen kertani.

Tänä päivänähän kuntosali ei ole enää harrastusmuoto. Ennenvanhaan kun kysyttiin harrastuksia, ne lueteltiin näin: Jalkapallo, kuntosali ja nyrkkeily. Tänään kuntosalilla kävijällä pitää olla joku laji, jota harrastaa ja tietenkin se tämän päivän ykkönen on naisilla bikinifitness. Minusta on hyvä asia, että ihmiset liikkuvat paljon ja syövät terveellisesti, mutta kyllä täytyy sanoa, että voi morjens tätä hypetystä. Vaikka kuinka kuljettaa ruokapurkkeja töihin, hankkii personal trainerin, ottaa saliselfieitä ja harrastaa bikinifitnessiä, niin ei se siideripömppis siitä vyötäröltä hokemalla minnekään katoa. Varsinkaan kuukaudessa. Väitän, että tämän päivän fitnessbuumi on omiaan aiheuttamaan vääristymiä oman kehon ymmärtämisessä ja pakkomielteistä suhtautumista ravintoon. Kukaan ei vielä tiedä, mitä seurauksia tällä on vaikkapa kymmenen vuoden päästä.
Ja mikäs minä olen mitään sanomaan - no en yhtään mikään. Tämä onkin vaan näkemys ja mielipide :)

Olen treenannut salilla yli 20 vuotta, tavoitteellisesti 15. Samoina vuosina olen pelannut myös pallopelejä, tavoitteet niissäkin. Olen loukkaantunut matkalla monta kertaa ja aina silti palannut urheilun pariin, koska se on tapa elää. Olen elämäni aikana perehtynyt yhteen ainoaan dieettiin, josta olen ottanut vaikutteita. Luin 15 vuotta sitten kirjan Zone -dieetistä. Zone on ollut oman ruokavalioni ohjeellinen punainen lanka siitä lähtien, syön mm. aterioita nimeltään lihaatti, kanaatti ja kalaatti :D  Ruokavaliotani voi kutsua vaikka tavallisen urheilijan dieetiksi! Siinä ei tarvita personal traineria eikä keittiövaakaa. Ohjenuoranani on syödä vähintään 100 g proteiinia päivässä 5-6 aterialla. Painan 60-62 kg. Kun keskityn saamaan päivittäin riittävän proteiinimäärän, tulee ruokavaliosta automaattisesti vähähiilihydraattinen, koska ei ole nälkä eikä varsinkaan hiilarihimo. Kaloreita tai rasvaa en laske koskaan, ei tarvitse! Syön hyvää ruokaa, tykkään siitä rahkastakin raakana vaikka toki se on maukkaampaa vaikka mustikkakeitolla. Syön salaattia, mutta vitamiinit syön purkista, jotta ei tarvitse laskea niitä latvuksia sen tarkemmin :D Jos tekee joskus mieli karkkia, syön karkkia. Avainasia tässä on STRESSITTÖMYYS. Riittää kun muistan kaksi asiaa päivittäin: vähintään 100 g proteiinia ja korkeintaan neljän tunnin ateriaväli. Vaikka blondi olenkin, niin nämä kaksi asiaa olen tähän ikään mennessä oppinut muistamaan ihan sen kummemmin asiaa miettimättäkin :D

Ja entäs treeni, no en stressaa siitäkään, oliko yllätys :D Kokemuksesta tiedän, mitä lihasryhmää voi treenata milloinkin ja treeni koostuu keskivartalon vahvistamisen lisäksi hyvin pitkälti vapailla painoilla tai kehonpainolla tehtävistä moninivel-perusliikkeistä. Ne kuormittavat kehoa tehokkaimmin, sekä aloittelijalla että kokeneella salitreenaajalla. Ei minun tarvitse tehdä keskitettyä hauiskääntöä, vedän mieluummin leukoja, koska siinä aktivoituu koko keho! Treenaan 0-7 päivänä viikossa salilla ja sen lisäksi liikun metsässä tai lenkkipolulla. Tervejalkaisena pallotreeneissä. Jos väsyttää, teen salilla kevyttä jumppaa tai lähden metsään. Kun uhkun energiaa, teen kyykkyä tai maastavetoa, ehkä jopa molempia. Piut paut jollekin treeniohjelmille :D  Tältä näytti valmistautumiseni viime penkkikisaan:

vihko.jpg

Sitten kun tekee mieli vaihtaa vapaalle, en sylje lasiin vaan pidän hauskaa hyvässä seurassa ihan niinkuin hyvältä tuntuu. Mitenkäs se menikään... kun minä lähden viihteelle, se kirjoitetaan tuplaveellä!!! Joskus käytän nikotiinituotteitakin, mitäs sitten kunhan ei riippuvaiseksi tule! Teen asioita, joista nautin ja tulen iloiseksi. Elän hetkessä ja tulevassa, en murehdi menneitä. Enkä murehdi asioita, joihin en voi vaikuttaa. Kilpailen, koska nautin adrenalinrushista ja haluan asettaa itselleni nousujohteisia tavoitteita. Välillä seinä nousee vastaan ja lähdetään taas pohjalta, mutta sepä se onkin elämän suola!

Voisiko tämä kirjoitus olla jonkinlainen esimerkki siitä, että ihan normaalisti elämälläkin voi löytää kehon ja mielen tasapainon. Ei siihen tarvita ruoka- ja treenipäiväkirjaa! Eikä varsinkaan hurjan kalliita treeniohjelmapaketteja netistä tai pikakurssin käyneitä personal trainereita. Markkinat ovat luoneet ihmisille tarpeen, jota ei oikeasti ole! Kehonpainoharjoittelu onnistuu mainiosti vaikka kotona ja kunnon ruoka on sekä helppoa että edullista. Ei ole kelpoja selityksiä miksei kuka tahansa voisi elää sporttisesti :) Siis jos haluaa. Huippu-urheilu on eri asia - se ei aina ole niin terveellistäkään - joten unohdetaan ne huippuvalmentajat ynnä muut tästä paasauksesta :) Tämä on tarkoitettu meille, jotka tykkäämme liikkua ja näyttää hyvältä ilman stressiä dieetistä tai treeniohjelmasta. Live life!! UGH.