Ihania kevätilmoja pidellyt, välillä loikhauttaa vettä kuin esterin perzheestä ja seuraavaks auringonmollukka hellii hipiää! Jäät lähti hyvissä ajoin kuun vaihteessa ja sen jälkeen onkin talviturkkeja kastettu ahkerasti perheen nelijalkaisten toimesta. Meikäläisen talviturkki lähti nahkoineen jo jokin aika sitten kun korppahangella kuperkeikkaa heitettiin ja hiukka vertakin vuodatettiin…
Urposta tulee iskä! Saas nähdä minkälaasia kummituskoiranpoikia se on tällä kertaa saanut aikaiseksi… viittaan tässä maailman rumimpaan koiraan, Urponpoika Jormaan, joka sai minut suunniltaan järkytyksheshtä tupsahtaessaan maailmaan reilu vuosi sitten.
Ruutin sijoitussoppari on purettu ja nyt se on meidän oma. Harmillista, mutta totta. Ruutin D-lonkat estävät sen jalostuskäytön ja näinköhän se pääsee piakkon värkeistään kun tuntuu olevan himppasen turhan taajaan juoksahteleva heitukka…  Ruuti oireilee kirputtamalla lonkkiaan. Sen askel on myös ajoittain aavistuksen jäykkä. Ontunut se ei ole koskaan ja ontuminen kyllä olisikin se viimeinen pisara…
Siis tuollainen sporttikirppu oireilee, saati tuplasti taikka triplasti painavampi elukka ja joku ihan silmät suurina kehtaa väittää, että lonkkavikainen koira on terve ja juu, kyllä sillä pennutkin voi teettää… HUOH!  Ruuti saa säännöllistä lääkitystä glukosamiini+kondroitiini+MSM sekä yksi cartrophen-kuuri on otettu, tarvittaessa kipulääke. Mottona meillä on onnellinen ja kivuton elämä, olkoonkin sitten loppupäästä lyhyempi. Täysillä mennään ja tehdään, vain korkeat hypyt ja raskaat taakat on jätettävä pois.
Vesityökokeet on Ruutin seuraava tavoite ja käteen luovuttaminen viime päivien treeniohjelma numero yksi. Ruuti on yhtä ahne kuin lansut ja sehän viksuna tyttönä hoksasi, että ei voi syödä lintu suussa. Siispä noutoesineet tiputetaan ohjaajan jalkoihin. AARRGGHHH! Mitä tästä opimme: noutotreeni ja namipalkkaus on ehdoton nounou! Nyt olen onnistunut sen ”jotenkin” palkkaamaan (äänelläni?) esineen pitämisestä suussa samalla kun se istuu ja tämä on kestänyt jopa useita sekunteja ja päättynyt minun aloitteestani. Joten ei oppi ojaan kaada! Samalla tietty tottistellaan joka päivä ja onhan tuo elukka kertakaikkisen oih verrattuna lansuihin… Mun melkein-malinois
Lansujen kanssa on nyt vaan uitu ja siinä samalla kohotettu kuntoa. Lahjattomat treenaa ja se on näiden kanssa pidettävä mielessä. Lahjoja nimittäin ON (myös Urpolla, mutta vähemmän ) ja onhan vepekoeliikkeiden hinkkaaminen maailman tylsintä hommaa. Kokeisiin treenaamaan! Seuraavalla leirillä reilun viikon päästä on tiedossa temppuja, tottista, jälkeä, viestiä ja hakua. Siis koirille. Ihmisille on ruokaa, juomaa, saunaa ja huippua seuraa!! Komiaa kevään jatkoa kaikille!