Taas leireiltiin huippuporukalla, joskin tällä kertaa ainakin kolme vakkaria oli ulkomaankomennusten takia pois rivistä - häpeällistä!

No niinhän siinä taas kävi, että hätähousut saa palata alkumetreille ja miettiä, että mihkä hittoon on niin kiire, että lepsuilee vaatimuksistaan. Jenny piti meille tottispäivän ja sanotaanko että ihan ensimmäisten koirakkojen myötä ihan joka ikiselle tuli reilu ämpärillinen kylmää vettä niskaan :)  Minä osallistuin koulutukseen Ruutin ja Tankin kanssa. Joo, jokainen koulutukseen osallistunut koira osasi ennen treeniä hienosti perusasennon, seuraamisen, jääviä liikkeitä, käänöksiä jne. MUTTA se PERUSASENTO. Huoh! Mutta Jenny on mestarikouluttaja ja perustelee kantansa niin hyvin, että minun logiikkaani se tyyli uppoaa täysin. Niinpä harjoittelemme perusasentoa pari kuukautta ja sitten on tasontarkistus eli uudet treenit, joissa olisi kiva päästä jo vaikka liikkeelle... Kaikki saivat saman kotiläksyn ja lisäksi joitain muita juttuja muuhun kuin varsinaisiin tottisliikkeisiin liittyvää, kuten leikkiä ja vietin esiin kaivamista sekä hallintaa. Tottispäivän avainsana oli AKTIIVISUUS.

Tässä Tankki perusasennon raakileessa:

Ja tässä Ruuti:

Toisena päivänä oli Tankille hakua, sain sen pysymään maalimiehellä kun purkissa oli kissanruokaa. Ehkä se siitä... Ruutille oli verijälki, mutta se suoritus kouluttamisen kannalta meni kyllä täysin suohon kun jäljentekijä uhkui liikaa itseluottamusta ja jätti mokoma jäljen merkkaamatta! Ei muuten tule tapahtumaan toista kertaa - palaute oli välitön :D  Toki Ruuti löysi jäljen pään ja sorkan, mutta en pystynyt itse valmistautumaan makuukohtiin, joiden ilmaisua nimenomaan pitäisi treenata Ruutin kanssa, enkä koko aikana tiennyt mitä se jäljesti, oliko verijälki tai kenties peura, jänis, lintu...... Itse olen oppinut jäljen merkkaamisen tärkeyden nimenomaan tällä perse edellä puuhun -menetelmällä, joten ymmärrän tuskan :D  :D