Kevät keikkuen tulevi! On ollut hienoja kelejä, oikein lämmintä ja sitten myöskin kovaa pakkasta. Jospa tästä nyt talvi antaisi kesälle tilaa. Täällä lounaisrannikolla on kyllä oikein mukava ilmasto, tykkään. Vaikka Lappiin onkin koko ajan ikävä. Työkuvioihin tuli vähän muutoksen tuulia ainakin puoleksi vuodeksi, ihan mielenkiintoista opetella uusia asioita!

Pentujen suhteen sitten lopulta kuitenkin petti aikataulut, mutta katsotaan josko Piina saisi tänä vuonna vaaveja <3 Piina kävi ennen suunniteltua astutusta uusintaselkäkuvissa ja sillä on edelleen spondyloosista puhdas selkä. Hieno juttu! 

Mahdottomasta tuli mahdollista. Yhteistyössä on voimaa! Minun pitkäaikaisena haaveenani on ollut astuttaa Piina (Besiktas Hangover Indeed). Kesän aikana asia aktivoitui esille ja erinäisten vaiheiden jälkeen olenkin aivan mielettömän upeassa tilanteessa - Piinan omistaja Viivi näet ilmoitti, että hän voi hoitaa tulevan pentueen ja tietenkin pentueen kennelnimeksi tulee Mirtillon. Oma työtilanteeni ja asumiseni ei pentueen teettämistä kotonani mahdollista, joten pentue siis syntyy ja kasvaa Kajjaanissa Viivin hellässä huomassa :)  

Pennuille odotetaan terveyttä ja pitkää ikää sekä hyvää harrastuspotentiaalia, jonka takia ne myydäänkin ensisijaisesti harrastaviin koteihin. Vesipelastus tietenkin rodunomaisena lajina ykköstoiveena. Nyt sitten vain peukut pystyssä, että Piinan juoksu pian alkaisi ja kaikki menisi suunnitelmien mukaan.

Isä: FI MVA Polarfriend Elmer A/A, 0/0, VA0, SP0, LTV0, MD/DM terve, VEPE 2 x ALO1

Emä: Besiktas Hangover Indeed C/C, 0/0, VA0, SP0, LTV0, MD/DM terve, VEPE 2 x ALO1

Sijoituksessa ollut saksanvahvistus Taisto vom Deistertal on lopetettu nopeasti vakavaksi kehittyneen spondyloosin takia. Myös Taiston toinen poika lopetettiin samasta syystä. Landseereilla on luvattoman paljon nuoruusiän (perinnöllistä!?) spondyloosia, joka pahenee nopeaa tahtia ja rampauttaa koiran parhaassa iässään. Toivottavasti jalostukselliset keinot tehoavat ongelmaan, monipuoliseksi harrastuskoiraksi spondyloosilandseerista ei valitettavasti ole. Omat kasvatusajatukset ovat mm. tästä syystä tauolla. Kotisivutkin irtisanoin kun ei ole tullut päiviteltyä. Siellä olleet pentueideni terveystiedot ovat kyllä visusti tallessa jos jotakuta kiinnostaa, kysyä saa!

Labukkavahvistusta ei sitten syntynytkään! No, ajatus saa hautua lisää. Ruuti ei ole osoittanut minkäänlaisia vanhuuden merkkejä, joten siitä riittänee metsäkaveriksi toivottavasti vielä pitkään. Ja onhan se niin, että kolmen koiran kanssa lenkkeily käy jo työstä - kaksi menee vähän niinkuin vasemmalla kädellä.

Lenkkeilyä käytiinkin harrastamassa oikein urakalla tyttöjen kanssa Lapissa. Parin viikon loma tunturin kupeessa, paljon patikkaa, hiihtoa ja lumikenkäilyä. Karvaturrit saivat tänäkin vuonna siten nähdä lunta :D Kotiin tullessa täällä alkoi juuri kesä, nytkin on jotain 20 lämmintä ja aurinko paistaa.

Oikein ihanaa kesää kaikille!!!

Monesti ihmiset kysyvät minulta, että miten voin luopua luonani syntyneistä pennuista kun ne muuttavat omiin koteihinsa. Kysyjä usein samaan hengenvetoon pohtii, ettei ikinä itse sen takia voisi alkaa koirankasvattajaksi kun kaikki pennut jäisivät luopumisen tuskan vuoksi kotiin :)

Minun on kuitenkin aina ollut helppo luopua pennuista. Ensinnäkin siinä vaiheessa kun ne ovat luovutusikäisiä, alkaa väsymys olla jo sitä luokkaa, ettei mitään tolkkua. Toisekseen siihen mennessä paskakkaa on kertynyt hyvä jos ei tonneittain. Kuspissalla pestyt lattiat alkavat myös jossain määrin ällöttää. Tärkeintä kuitenkin aina on ollut se, että olen löytänyt kasvateilleni sellaiset kodit, joihin olen luottamuksella voinut pennun luovuttaa ja tiennyt, että se on uudessa perheessään erittäin toivottu ja rakastettu.

Kasvattajana minulle kaikkein vaikeinta on ollut nuorena kuolleet kasvatit. Syitä on hyvin monia tapaturmista äkillisiin sairauksiin, syyllä ei ole mitään väliä, se on aina yhtä lamaannuttavaa. Kun ei pentuja ole syntynyt muutamaan vuoteen, ovat viime aikojen suuret uutiset koskeneet pelkästään kasvattien poismenoja. Tämä vuosi on ollut pelkkää mustaa siinä suhteessa. Kolme on jo kuollut ja neljännellä luusyöpäepäily. Vanhin näistä vasta kahdeksanvuotias. Vuosi vasta puolessa. Tähän en osannut varautua kun aktiivivuosina kaikkea hyvää tulvi ovista ja ikkunoista. Ehkä tilanne olisi helpompi kestää jos olisi uusia pentusia tuloillaan, mutta kun ei ole, edes suunnitelmissa. Tämä on kasvattajan raskain taakka.

Hieman piristystä sentään omiin koirajuttuihin, kävimme tutustumassa metsästyslinjaisiin labradoreihin ja piiiitkään päässä hautunut ajatus labukasta seuraavaksi koiraksi sai vahvistuksen. Toivottavasti talvella uusi perheenjäsen liittyy joukkoomme <3 Sitä ennen perinteisesti ensin vepeleiri, jonka jälkeen alkaa jahtikausi. Tänä syksynä Ruutilla onkin hurjasti hommia kun äipälläkin on pyssy... Paitsi että äipän saalis taitaa rataharjoittelun perusteella olla enimmäkseen ohiammuttua kyyhkyä ja sorsaa :D Toivottavasti muut osuu! Oikein hyvää syksyn alkua kaikille!!!

Hiukan on elämä heitellyt sinne tänne, mutta kaikki me kolme reipasta tyttöä ollaan sitkeästi hengissä! Sukunimeni vaihdoin sukujuurteni mukaiseksi ja nykyään olen Lindblad (ent. Lejonqvist). Veperantoja ei ole tänä kesänä vielä korkattu, mutta talviturkit on heitetty, jopa meikäläiseltä. Mitään pentusuunnitelmia ei edelleenkään ole ja kotisivutkin on jääneet jo jonkun aikaa päivittämättä, mutta ehkä tästä vielä aktivoidutaan kunhan työrintamalla rauhoittuu ;)

Oikein märkää kesää kaikille!