Jotta asiat eivät taaskaan olisi menneet suunnitellusti niin meiltä löytyi TÄITÄ! Miina oireili ekana, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että juuri Miina on tartunnan kotiin tuonut. Yleisissä koiratapahtumissa loppukesällä olemme olleet ainoastaan vepeleirillä ja vepekokeissa, jostain sieltäköhän moiset öttiäiset tiensä meille löysivät. Hillitön kutina alkoi viikko sitten ja sunnuntaina oman poppoon leirillä Joensuun Satakieli teki kammottavan löydön: "Tällä on jalat ja vartalo" OMG. No ei muuta ku ekshpottii koko leirin poppoolle ja kiittimet ristiin, ettei täit elä tarpeeksi kauaa tarttuakseen Mantaan, joka tuli meille pentupuuhiin. Joo, kaikkea kans PRKL!

No mut Urpoon ja kokeisiin; meni lähes putkeen! Onnittelen itsejämme, jonkinlainen koulutustaito sitä kaiketi on kehittynyt matkan varrella - Urpo teki kokeessa viennin!! Ja hyppäs veneestä ja haki veneen - vaan eipä hakenut hukkuvaa, joten ylimääräisten käskyjen takia ei saatu tulosta, mutta uus hieno enkka kuitenkin, 63p. Hukkuvan hakemattomuus oli mun moka, ei siitä sen enempää. Leirin treeneissä kokeiltiin, niin ei siinä ole mitään ongelmaa kunhan kuski muistaa miten mikäkin liike tehdään ja miten päin koiraa hetsataan. Suuri kysymysmerkki on ensi sunnuntain koe Inkoossa, Urpolle on siellä paikka ja hienot mahikset ykköstulokseen, mutta... ne täit (onko ne ehtineet kaikki kuolla??) ja sitten tuo viimeisillään ähkivä Manta. Ehkä perumme paikan ja ensi kesänä sitten taas!

Leirillä tehtiin kaikenlaista vepeä, lähinnä iloisia ja helppoja suorituksia, kuten Karpon ja Ruutin tandemhyppy, mutta Miinalle ja Taunolle myös ihan totisia vientitreenejä. Vietätin Miinalla damia, joka selkeästi on sille ainoa ongelmallinen vientiesine. Painetta päälle niin viehän se! Hyvä että nykyään uskalletaan reilusti ottaa treeneissä näitä kieltäytymisiä ja niiden korjaamisia. Ennen tätä kesää on ainoa ajatus päässä ollut, että treeni ei saa koskaan epäonnistua. Mistä lie moinen niin syvään onkin takaraivoon pinttynyt. Tänä kesänä pinkki (ja musta) -tiimi on oppinut koirankouluttamisesta paaaaaljon uusia asioita, kiitos siitä kuuluu leireillämme vierailleille kouluttajille ja tietysti meille itsellemme! Jotta voi kehittyä, tulee olla avoin uusille näkökannoille.

Niin että kiitos tästä hienosta vepekesästä kaikille! Nyt meitä kutsuvat sienimetsät ja Ruutin metästelyhommat...