Meinaan lukuvuodessa. Ja työn ohella. Ja lisää on tulossa vielä tälle keväälle. Kai tässä aika leuhkana saa liehutella!! Huomasin tässä yks ehtoo kun telkkarissa opiskelijat valittivat, että ei ehdi tarvittavan nopeasti (60 op vuodessa) opiskella kun on pakko käydä töissä. Väittäisin tähän, että kylläpäs ehtii! Jos meikäläinen, patalaiska nautiskelija, siihen pystyy, niin pystyy kuka tahansa. Joten Suomen nuoret, mars koulunpenkille ja töihin!
Taunon kanssa oli eka vepetreeni (samalla varmaankin vika ennen ekaa koetta). Vitsi miten jätkä loisti intoa. Vaari oli aivan liekeissä! Sataa pistettä lähdetään hakemaan parin viikon päästä ja siirtoa AVO-luokkaan.
Leireiltiin Hämeenkoskella 13 landseerin ja kolmen vääränrotuisen porukalla. Ruutin ohjelmistoon kuului verijälki, jonka se (tiätty) selvitti hyvin. Vähän se tuppaa rynnimään, eikä paljoa makuulle jää pyörimään. Täytyy varmaan treenata sillekin jarrua jäljelle. Samaten kuin Miinalle, joka pelastusjäljellä rynni ennen esineiden yli. Nykyään esineen alla on aina namipurkki ja purkissa yksi lihapulla. Kylläpä on kummasti alkaneet esineet kiinnostaa… Miinahan pari vuotta sitten suoritti aamulenkillä ihan oikean pelastusjäljen, metsästä löytyi ”ukko”, joka oli hyytynyt sinne ja matkalle jättänyt mm. salkun ja seteleitä, jotka Miina ilmaisi hienosti. Tämä täysin yllättäen tullut kokemus vahvistaa sitä käsitystä, että koira osaa hyvin vähäisellä treenilläkin toimia silloin kun tilanne on akuutti. Miinalle pelastusjälkitreeni tehdään noin neljä kertaa vuodessa.
Leirillä tietysti myös tottisteltiin, Sami otti poikien kanssa ja minä Ruutin. Miina ei ehtinyt tällä kertaa temppukarkeloihin. Ruutihan osaa kaikkea kivaa ja on ihan huippu ohjattava, tosi nopeasti sen saa tekemään haluttuja liikkeitä. Esimerkiksi ryömiminen ja laatikon päällä istuminen tehtiin eka kertaa leirillä ja siitäpä muut sai vähän mallia
Jäljestysten, tottisten ja vepen lisäksi ohjelmassa oli hakua ja viestiä. Ruuti ei hae metsästä ihmisiä (tai toki hakisi, mutta ei kuulu toimenkuvaan) , mutta viesti on hurrrrjan kivaa koirasta, jonka toiseksi tärkein elämäntehtävä on JUOSTA. Landseerit tuppaavat olemaan luonnonlahjakkuuksia tehtävissä, jotka liittyvät ihmisten löytämiseen ja sen kyllä taas kerran näki. Ei siinä paljon ikä paina meidän senioriosastoa kun on hommia tiedossa. Viestistä nauttivat myös täysin siemauksin ja lisää vauhtia saatiin kun kiritettiin Miinaa pojallansa Hulilla ja Taunoa ex-morsian Martalla. Viesti on hieno laji ja se erottaa jyvät akanoista… Eli terveet ja reippaat laiskanpulskeista fleguista soffaperunoista. Arvatkaa kumpia landseerien kuuluu minun mielestäni olla ...