... pitää käydä näyttelykehässä ... on nyt suoritettu!

Jouduinpa vielä oikein rinkiä juoksemaankin vaikkei omaa koiraa mukana ollutkaan :D Näyttelyt eivät ole minun laji, mutta seinähullu pinkkitiimi toisiaan yllyttäen aina välillä riehaantuu moisiin missimittelöihinkin niin pakkohan se on periaatteestakin mukaan lähteä. Koska touhu ei sen kummemmin kiinnosta, niin en tietenkään ole sitä harjoitellut ja sen kyllä taas huomasi! Esitin Tankin velipojan Amoksen, joka halusi enimmäkseen nurmialueelle isännän ja emännän tykö, toiseksi eniten keikkua kamelin lailla ja vielä kolmanneksi pisteenä iin päälle loikkia kuin kenguru. Eihän mulla Teräsmies-triathlonistille reseptiä ollut eikä käyttöohjeet tulleet mukana, mutta jokusen raviaskelen tapaisen onnistuin kaiketi koiralta esittämään, koska se sai SERTin! Ensimmäinen kerta kehässä ja heti palkinnoille, harvinaista meikäläisen kasvateille, joille olen ulkonäkötakuuta luvannut juuri ja juuri rimaa hipoen sen "vepekoiran sertin" verran, joka on siis AVO H  ;)
Juu ja se kasvattajaluokkakin esitettiin ilmeisesti väärin päin kehäsihteerin neuvoista huolimatta, eikä siitä mitään palkintoa tullut, mutta ei se mitään - minulle tälläkin kertaa pääasia oli niin monen osallistuminen ja se että meillä oli taas kivaa!!

Kuvassa ihana ihana ihana Amos, Mirtillon Rantojen Teräsmies (kuva: Jonna Salomaa)

Amos2.jpg

Pari viikkoa ois tässä vielä äitiyslomaa ja sitten tuo macho fantastico muuttaa uuteen kotiinsa! Poitsulle tuli nimeksi Mirtillon Iso Liekkisonni, kutsumanimeltään "UHO". Tuhoksi minä sen olen ristinyt... Melkoisen toimelias jäbäleisson meinaan! Luojan Kiitos! että se ei jää kotiin asumaan :D  :D  :D