Eilen illalla oli ne kenraalit sitte,jotka ei suinkaan menneet penkin alle, niinkuin monesti on tapana. Päinvastoin, Urpo tais tajuta viennin (tai no, alokasluokassa puhuisin tuonnista) systeemit, hienosti teki useemman kerran - ja vauhdilla! WOU! Ruuti oli myös mukana kirittämässä ja teki sekin veneestä hyppyjä ja vientiä. Ihunaisia nämä meidän juniorit.

Senioriosasto on ihmeissään kun rannalta kuuluu vepeilyääniä ja hyö ei pääse minnekään... Kohta ne vasta ihmeissään onkin kun Manta tulee masunsa kanssa meille pentupuuhiin, nimittäin ihan muutamien tovien kuluttua Taunosta tulee isovaari ja Miinasta mummu!! Odotukset on korkealla ja pieniä harrastuskoiran alkuja odotetaan innolla ympäri Suomenniemeä. Onpahan itelläkin jo koiralle nimi valmiina, jos sellainen sopiva penikka maailmaan tupsahtaisi: PINKKI.

Jotain positiivista on meikäläisen kunnossa tapahtunut. Polvi nasahti silloin talvella,sitä ei avattu kun ei siellä kuulemma ollut mitään nähtävää. Kevään mittaan päätös tuntui väärältä, koska kipu ei hellittänyt juuri lainkaan. Mutta ihmeiden aika ei ole ohi, puolisen vuotta on kulunut ja nyt ihan muutaman viikon aikana polvi on tullut juoksukuntoiseksi ja se on jo testattu kaukalossakin. Joten säbäkausi voi alkaa ja ei muutaku veivaaveivaa ;) YES!!