Tämä vuodatus-blogipalvelu oli kuukauden verran pois käytöstä, joten aika monet treenijupinat on jääneet kirjaamatta ja tietty ne on sitten myös unohtuneetkin suurelta osin. Harmillista, sillä tähän kesään on treenejä ja erityisesti onnistumisia mahtunut aivan älyttömän paljon!!
Miina saavutti Kurikan kokeessa välitavoitteen, eli AVO3-tuloksen. Tämän kesän seuraava tavoite on AVO1 ja sitä tavoittelemme öpaut kolmella startilla.  Muissa liikkeissä ilmenneet ongelmat on saatu ratkaistua, ainakin toistaiseksi, enää tökkii vienti ja sekin vain kokeissa. Itse olen osasyy kokeessa epäonnistumiseen, mutta on tänä kesänä kyllä saatu niin hyviä treenejä, että eiköhän omakin varmuus parane ja sen myötä Miinan ei tarvitse enää minusta huolehtia kokeissa… Viimeisin ja eittämättä kesän antoisin treeni oli sunnuntaina kun meidän rannassa oli sen seittemän landseeria ja kouluttajana kahden VPVA-malinoisin omistaja Jenny. Sain ehkä noin miljoona hyvää vinkkiä ja konkreettista ideaa treeneihin. Meidän oma lansuporukka PINKKITIIMI  on todella hyvä treenisakki, mutta kyllä se vaan kummasti mieltä avartaa kun joskus ravistelee rutiinejaan jonkun ulkopuolisen avittamana. YES.
Tauno ja Sami tekivät Jennyn treeneissä omasta veneestä hyppyä, joka on tökkinyt kokeessa. Syy epäonnistumisiin taisi löytyä köyden toisesta päästä (väärä heittosuunta) ja treeneissä saatiin useampi onnistunut suoritus. Taunollakin on kokeista melkein AVO3, paria pistettä vaille meinaan. Ja sekös on huippua jos mikä! Taunolla on tälle kesälle kaiketi enää yksi startti, ellei jostain heru syyskuulle koepaikkaa.
Viikonlopun vepeilyissä Urpo jäi rannalle ruikuttamaan, se pääsi sienimetsään vaan ja reissasi Samin kanssa raksahommiin. Ruuti ehti pari vepeliikettä tekemään, veneestä hyppyä ja hukkuvan hakua. Ruutin varsinainen homma oli kuitenkin verijälki ja voihan veljet kun ainakin rastaanpoikaset on pitkin maita ja mantuja… Ruuti jäljesti kyllä hienosti, jäljestyksen ohessa se otti jotain noin seitsemäntoistatuhatta seisontaa 
Jälkiliinan ansiosta sain estettyä peräänmenot, joten en sitten kieltänyt sitä seisomasta vaikka se nyt ei ihan matkan tarkoitus ollutkaan.  Ohjasin sen vaan pehmeästi takaisin jäljestyshommaan.

Seuraavaksi ohjelmassa Landseeryhdistyksen vepeleiri!