...meinaan ollut sillä peurapariskunnalla, joka harrasti lisääntymistoimenpidettä parinkymmenen metrin päässä valtatie kahdestatoista keskellä kirkasta päivää!! Olipahan hetken aikaa Tupsu-ranspointterin hytissä pasmat sekaisin ja ilmasto täynnä järkytykshen tunteita  No, halut ne on hiirelläkin, saati sitten ... peuralla!

Vaihteeksi paukahti polvi, olishan se toki ollut ennenkuulumatonta että olisinkin hetken aikaa ollut ihan terve... Voi halavattu. Kohta ei muuten enää naurata, se on itkun paikka
No kun ei yksjalakasena voi töihinkään mennä niin lähdinpä sitten kameranvarteen Ruutin ensimmäisiin tarhafasaanitreeneihin. Harmi vaan kun tottakai unohtui pitkä putki matkasta ja sen takia varsinaisesta metsästyöskentelystä ei ole julkaisukelpoisia kuvia. Tässä treenipäivän porukka, kaikki samaa perhettä:

Sami ei ole juurikaan Ruutin kanssa hallittavuutta treenannut, aluksi Ruuti tulikin metsästä pois minua hakemaan, mutta pian se hoksasi mistä on kyse ja kuunteli isännän ohjeita. Ensimmäinen "erä" oli tyhjä metsäsaareke. Toinen "erä" olikin tapahtumaa täynnä heti alkuunsa. Sami päästi Ruutin irti ja se painoi saman tien risupusikkoon kymmenen metrin päähän ja eikös sieltä lähtenyt fasu lentoon. Eipä ehtinynnä likka seisomaan, taisi itsekin yllättyä. Hienointa ever: Ruuti lähti linnun perään, mutta tuli pillistä takaisin Samin luo!!! Kolmannen metsikön kävi ensin läpi siskolikka. Jotain jäi löytymättä, koska hajuja selkeästi oli. Niinpä päätimme pistää Puttisen samoille huudeille. Hetken aikaa se paikallisti hajua ja haki hienosti tuulen alta oikeat koordinaatit ja kaikki tapahtuikin sen jälkeen aikas vikkelästi: Ruuti nosti kuusen alta fasaanin Samille käteen. Siis ei mikään paukkunoutaja vaan elävän linnun noutaja

Mokomat fasupalat lymyilevät lumen seassa piilossa, tuollainen nopea koira on liian nopea. No tämän minä ennalta arvasinkin, tyttö on metsässä tulta ja tappuraa ja malttia rauhalliseen seisontaan täytyy rakentaa vielä pitkä ja kivinen tie... Ruuti syttyi kuitenkin nyt ihan uudelle tasolle ja eihän siinä muuta kuin seuraavaan erään ja nyt se otti hienon seisonnankin, tosin se oli joku kottarainen  Ruutin haun intensiivisyys parani aivan mielettömästi. Aikaisemmin se on ollut sellaista nuoren kesätytön haihattelua ja rallattelua, mutta näiden fasulöytöjen jälkeen koirasta kasvoi sisupussi joka kirjaimellisesti kaivaa linnun esille jos sellainen metsässä on. piste. Pökön hyvä hakutyö johti vielä kahteen tulokseen ja yhteen ihan mallikelpoiseen seisontaankin. Neljän fasaanin jälkeen katosi korvat. Aikaa oli mennyt jo reilut nelisen tuntia joten koira oli varmastikin uupunut, mutta täysin viettinsä riivaama. Sami kävi sen lopulta hakemassa lihapullien kera metsästä, kun meillä ei ole tapana huudella kuuroille korville. Pakko oli toki ottaa vielä hieno poseerauskuva Lutti-Puttisen ensimmäisestä itse hankitusta fasaanista:

Pikkuinen olikin sitten niin uupunut, että meni oma-aloitteisesti autoon huilimaan. Oli varmasti rankka päivä! Keli oli koiralle ihan kamala, pakkasta, voimakas tuuli ja korppainen hanki, joka pääsääntöisesti upotti. Ruutia eivät olosuhteet haitanneet, into on aivan uskomaton! Olen siis niin kertakaikkisen ylpeä tästä eläimestä että ei mitään rajaa
Illalla väsynyt taistelija sai ansaitsemansa vorssalaisen pää- ja vartalohieronnan

Tänään aamulla kävimme tekemässä vähän korjaussarjaa metsässä, palautettiin pillin kuuntelu ehdottomalle tasolle, pikkutottista sekä pillistä kaukoistumisen alkeet.